041 4565 223 – posti@melojat.net
Saaristomeren Melojat - Etusivu

Jussi Wallin: Mastersmelonnan avoimet Tanskan mestaruuskilpailut 29.6.2014

Taustaa sekä mastersmelonnan avoimet Tanskan mestaruuskilpailut 29.6.2014

Kirjoittanut: Jussi Wallin

Viime vuosina mastersikäisten melonta on nostanut voimakkaasti suosiotaan. Mastersiällä tarkoitetaan melonnassa yleensä yli 35-vuotiaiden kilpaurheilua. Lajissamme on vakiintunut järjestelmä, jossa sarjat vaihtuvat viiden vuoden välein. Esimerkiksi itse kilpailen nyt 43-vuotiaana sarjassa M40 vuotta.

Mastersmelonta ja ylipäätään veteraaniurheilu tarjoaa huimasti motivaatiota entisille aktiiviurheilijoille harrastaa tavoitteellisesti rakastamaansa lajia. Lisäksi "myöhäisheränneille" harrastajille mastersurheilu sopii mitä parhaimmin. Vaikka kärkiurheilijat harjoittelevat tosissaan - ja paljon, touhussa kytee hieno amatöörihenki ja mahdollisuus kilpailla myös omista lähtökohdistaan käsin vaikkapa perheen ja työelämän ehdoilla.

Minä ja masterstoverini Petteri Ehoniemi otimme jo keväällä yhdeksi kauden tavoitteeksemme lähteä Tanskaan Kööpenhaminan lähelle Bagsvaerd-järvelle melottaviin avoimiin Tanskan mastersmestaruuskilpailuihin. Paikka on Pohjoismaiden kenties hulppein melontapyhättö. Onhan siellä melottu esimerkiksi ratamelonnan MM-kilpailut vuonna 1993, jolloin Mikko Kolehmainen voitti kultaa 500 metrin matkalla. Lisäksi paikalla on melottu kaksi kertaa maratonmelonnan maailmanmestaruuksista.

Saaristomeren Melojista paikka on tuttu arvokisakävijöille Jari Heinoselle ja Miika Dietrichille sekä minulle. Valmentajina ja toimitsijoina paikalla ovat olleet ainakin Ismo Kaunisto, Jussi Paatonen ja Pekka Tulonen. Itselleni Bagsvaerd on tuttu areena monista koitoksista.

Ensimmäisen kerran rantauduin paikkaan vuonna 1989. Meloimme Jarmo Väkiparran kanssa sijalle 15 yleisen sarjan maratonin maailman cupissa kajakkikaksikoissa. 18-vuotiaalle juniorille 42 kilometrin matka oli elämys ja ensikosketus kansainvälisen tason vauhtiin. Seuraavana keväänä silloisen Kanoottiliiton maratonjaos järjesti leirin kyseisellä paikalla tanskalaisen melontalegenda Bengt Dohlmannin pitämänä. Tuo leiri opetti minut harjoittelemaan.

Vuonna 1992 pääsin Suomen joukkueeseen PM-kilpailuihin niin ikään Bagsvaerdiin. Meloin K4-luokassa sijalle viisi. Lisäksi nappasimme Petri Sutisen kanssa K2-luokan 10000 metriltä viidennen sijan. Vuoden 1993 Suomelle voitokkaiden MM-melontojen jälkeen silloinen urheilija, nykyinen kansainvälisen Kanoottiliiton (ICF:n) vaikuttaja Risto Lehtinen meloi Kööpenhaminasta Helsinkiin, koska ei ollut saavuttanut tavoitettaan K4-luokassa.

Vuonna 2001 meloin Bagsvaerdissä maailman cupin A-finaaliin K2 200 metrillä Jani Krappen kanssa. Olimme epäonnisesta startista huolimatta sijalla seitsemän. Saavutettuani mastersiän olen nyt vieraillut Tanskan melontakeskuksessa kolmena vuonna peräkkäin. Vuonna 2012 voitimme Petteri Ehoniemen kanssa maratonin maailman cupin ikäluokassamme. Viime vuonna lajin MM-melonnoissa olimme kuudensia. Jäimme tavoitteestamme eli mitalista jo ensimmäisellä kantopaikalla peräsimemme väännyttyä. Tänä vuonna ohjelmassamme oli siis ratamelonta.

Tanska on huomattavasti Suomea isompi melontamaa. Harrastajamäärät ovat isoja ja maa tuottaa jatkuvasti kansainvälisiä tähtiä. Tällä hetkellä kruununjalokivi on moninkertainen arvokisamitalisti Rene Holten Poulsen, joka muuten harjoitteli vierailumme aikana paikassa ison ryhmänsä kanssa.

Lähdimme kilpailemaan Tanskaan myös siksi, että siellä vastus masterssarjoissa on kivikova. Entiset maajoukkueratsut Jesper Staal (MM-kultamies vuodelta 1994), Ole Scales, Torsten Tranum ja Anders Krintel takasivat kunnon vastuksen. Itse halusin mitata nyt mastersiässä näiden miesten vauhdit. Motivaatiota sain viime vuonna sijoituttuani Italian Torinossa Word Master Gameseissa, joita pidetään veteraanien olympialaisina, kuudenneksi 1000 metrillä. Valitettavasti 1000 metriä ei ollut nyt ohjelmassa, mutta muita matkoja yllinkyllin.

Kajakkiyksiköiden 200 metrillä sain hyvän lähdön, mutta Jesper Staal osoittautui pitelemättömäksi. Sain hopeaa ja Petteri Ehoniemi säesti hienosti pronssillaan. Olemme hinkanneet sen verran kaksikkoa, että onnistuimme voittamaan sekä 200 että 500 metriä. 5000 metrillä roikuimme Torsten Tranumin ja Michael Skriverin peesillä puoleen väliin, jolloin putosimme peesiltä. Saimme hopeaa. 500 metrin yksiköissä taistelin pronssista loppumetreille, mutta Anders Krintel osoittautui kovemmaksi. Jäin karvaasti neljänneksi. Kirkkaimmat mitalit menivät Staalille ja Scalesille.

Joka tapauksessa melonnat olivat mahtava kokemus, ja järjestäjien mukaan he aikovat laajentaa kilpailuja ensi vuonna entisestään kutsumalla enemmän eri maiden mastersmelojia mukaan. Seuraavaksi kilpailen kansainvälisissä masterskisoissa Itävallassa syyskuussa.

_DSC3153 _DSC3158 _DSC3164 K2_JussijaPetteri KöpisK2 5000m ja jälkitunnelmat
Kuvat: Kirsi Ehoniemi